”Nashvillessä on 1352 kitaran pikkaajaa”, lauloi Lovin’ Spoonful –yhtyeen John Sebastian vuonna 1966 Nashville Cats -hitissään. Kitarakoteloita oli hänen mukaansa yhtä monta ja jokainen, joka kotelonsa aukaisi, soitti paremmin kuin hän. Sebastian epäilemättä vähätteli niin omaa soittotaitoaan kuin Nashvillen kitaristien määrääkin, vaikka 42 vuotta sitten kitaristeja oli varmasti vähemmän kuin tällä hetkellä. Kuten oli kaikkia muitakin kultaiselle oksalle kantrahtavan musiikin avulla yrittäviä. Lempinimiä rakastavista Yhdysvaltojen kaupungeista musiikkikaupungiksi itsensä ristinyt Nashville kehittyi 1920-luvulta lähtien Grand Ole Opry –radioshow’n myötä kantrimusiikin kehdoksi, joka alkoi tuottaa liukuhihnalta musiikkia kuten moottorikaupunki Detroit autoja. 9.3.2008 Osa 93: Svengaava Lontoo – 1960-luvun muodin ja musiikin kohtauspaikka (toim. Jake Nyman) 1960-luvun länsimaisen nuorison ehdoton mekka oli Lontoo. Kaupungin suosituimmilla rokkiklubeilla kuten Flamingossa tai Marqueella saattoi nähdä hengailemassa sellaisia aikakauden kuuluisimpia popmuusikoita kuin John Lennon, Mick Jagger, Eric Clapton ja Jimi Hendrix. Heidän pöydissään istuskelivat usein Twiggyn ja Jean Shrimptonin kaltaiset huippumallit, pukeutuneina tietenkin muotisuunnittelija Mary Quantin huipputrendikkäisiin kuteisiin. Lontoosta ja lontoolaisista laulettiin myös monilla pophiteillä ja kaupungin sykettä kuvattiin monista eri näkökulmista mm. The Kinksin, The Small Facesin ja Cat Stevensin levyillä. 16.3.2008 Osa 94: Suistomaan suuri sulatusuuni – New Orleansin musiikin monet mausteet (toim. Tero Liete) ”Musiikin sulatusuuni”. Termi on toivottoman ryöstöviljelty, mutta New Orleansista puhuttaessa sitä ei voi välttää. Mississippi joen suiston monikulttuurinen keskus on todellinen sulatusuuni, jossa eivät kohtaa pelkästään Amerikan perinteiset tai orjakaupan myötä jalostuneet musiikkityylit, vaan tarjolla on mm. koko karibialainen runsaudensarvi, kreolirytmejä, cajunia ja zydecoa. Kaupunki ei toipune koskaan ennalleen vuoden 2005 Katherine-hurrikaaanista, mutta ranskalaisten, espanjalaisten, afrikkalaisten tai haitilaisten kulttuuriperintöä ei yksi tulva – vaikka kuinka massiivinen – pysty pyyhkimään. 23.3.2008 Osa 95: Berliini – suurten schlaagerien kaupunki (toim. Josper Knutas) 1900-luvun alkuvuosina uudenlaiset revyy-, teatteri- ja kabaree-esitykset saavuttivat suosiota Berliinissä. Muiden vaikutteiden ohella nämä muokkasivat maaperää niin, että kaupunki 1920-luvulla nousi eurooppalaisen kulttuurin keskukseksi; myös kuvataide ja arkkitehtuuri kukoistivat. Taiteilijat ympäri Keski- ja Pohjois-Eurooppaa vaelsivat Berliiniin, sillä Berliinissä läpi lyöneet nousivat usein kansainväliseen kuuluisuuteen. Tätä kehitystä tukivat sekä teknisessä että taiteellisessa mielessä erinomaisen Ufa-yhtiön elokuvastudiot, jotka suolsivat maailmalle 1920-luvun kiehtovimpia elokuvia. Kun niihin vuosikymmenen vaihteessa liitettiin ääni, 1930-luvusta tuli saksalaisen ja nimenomaan berliiniläisen iskelmän kultakausi, joka vaikutti syvästi Suomessa asti. 30.3.2008 Osa 96: Buenos Aires- tulisen tangon koti (toim. Telle Virtanen) Mitä yhteistä on maailmankuulun Tulisuudelman luojalla, Angel Villoldolla ja tangon suurella vallankumouksellisella, Astor Piazzollalla? - Kumpikin muokkasi tangoa oman aikakautensa näköiseksi. Siinä, missä Villoldon sävellyksiä sävyttää kiertävien kansanmuusikoiden perinne, niin Astor Piazzollan musiikissa sykkii suurkaupungin moderni syke. Tämä kaupunki on kiehtovasta kulttuuritarjonnastaan tunnettu Buenos Aires: kirjallisuuden, teatterin, elokuvan, oopperan ja kevyen musiikin suurkuluttajien koti, jossa keskustan kohtauspaikat pitävät ovensa auki lähes kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa.***