Sadan vuoden syke -sarja pureutuu tammikuussa elokuvan ja populaarimusiikin kiehtovaan kohtalonyhteyteen neljästä eri näkökulmasta. Kotimaisen iskelmäelokuvan historia paljastaa kuinka laadullisesti kirjava elokuvatraditio voi olla musiikillisesti hyvin merkityksellisen. Kaurismäen veljesten elokuvat ovat jo käsite, suurelta osin oivaltavan ja tunnistettavan musiikillisen maailmansa vuoksi. Lännen elokuvan kuvasto on tuttua koko maailmalle, samoin klassisten westernien sävelkieli – kuudesti laukeavalle kirjoitetut balladit ovat ikivihreän elokuvamusiikin ydinmehua. 1960-luku oli populaarikulttuurissa hullun luovuuden ja uusien trendien vuosikymmen. Yksi aikakauden keskeisistä tyyli-ikoneista oli salainen agentti, jolla oli lupa tappaa. James Bond-elokuvien teemat edustavat edelleen elokuvaiskelmän eleganttia huipentumaa. Suuri sävelparaati – iskelmäelokuvien aika (osa 32. Toim. Josper Knutas) 7.1.2007 Suomalaisen iskelmäelokuva syntyi1930-luvun alussa, selvisi sotavuosista, nousi todelliseen roihuun sodanjälkeisen iskelmäbuumin myötä ja saavutti huippusuosion 1950-luvun lopulla. Puhtaimmillaan ja karsituimmillaan kotimainen valkokankaalle suunnattu iskelmäviihde oli tehty puhtaasti musiikin ehdoilla. Huippusuosituista iskelmäkaruselleistä ja sävelparaateista oli turha etsiä elokuvataiteellisia ansioita, sillä niiden tehtävänä oli tarjota suomalaisyleisölle aikakautensa ykkösiskelmiä ja kirkkaimpien laulajatähtien säihkettä. Kansalle konsepti maistui erinomaisesti: näistä eräänlaisista musiikkivideosikermistä tuli televisiota edeltävän ajan keskeinen musiikin välittäjä. Suomi, jonka annoin pois – Kaurismäkien elokuvien musiikillinen maailma (Osa 33. Toim. Kalevi Pollari) 14.1.2007 Kaurismäen veljekset Aki ja Mika ovat tehneet uransa alusta asti elokuvia, joissa musiikki on erottamaton osa ilmaisua ja kokonaistunnelmaa. Aki Kaurismäestä on muovautunut oman tavaramerkkityylin luonut eurooppalaisen elokuvan tähti ja myyttis-runollisen suomalaisuuden edustaja. Mika Kaurismäen tuotanto kasvaa uteliaan maailmankansalaisen ajattelusta. Kärjistäen voisi todeta: toinen veli on vienyt Suomea maailmalle, toinen tuonut maailmaa Suomeen. Kuinka Kaurismäkien maailma soi? 007 ja kultalevy – musiikkia James Bond –elokuvista (Osa 34. Toim. Jake Nyman) 21.1.2007 ”My name is Bond, James Bond.” Tuon legendaarisen repliikin lausui näyttelijä Sean Connery ensimmäisen kerran vuonna 1962 kun salainen agentti 007 debytoi elokuvassa Dr. No – Tohtori Ei. Siinä kuultiin ensimmäisen kerran myös legendaarinen tunnusmelodia The James Bond Theme. Englantilaisen Ian Flemingin romaaneista alkunsa saaneiden Bond-elokuvien sarjasta tuli paljon pidempi kuin kukaan osasi aavistaakaan. Viime jouluksi teattereihin ehtineessä Casino Royalessa James Bond pelastaa maailman jo 21. kerran. Bond-elokuvat ovat aina olleet kuuluisia myös hienosta musiikistaan. Useimpien klassisten 007-hittien takaa löytyy englantilainen John Barry, joka sävelsi mm. sellaiset unohtumattomat laulut kuin Goldfinger, Thunderball, You Only Live Twice ja All Time High. Serenadeja kuudestilaukeavalle – musiikkia John Waynen ja Clint Eastwoodin lännenfilmeistä (Osa 35. Toimittajana Jake Nyman) 28.1.2007 John Wayne ja Clint Eastwood ovat kaksi lännenelokuvien kenties kuuluisinta sankaria, joiden esittämät roolihahmot olivat kuitenkin täysin erilaisia. Wayne oli elokuvissaan useimmiten patrioottinen ja karski, mutta hyväsydäminen suoran toiminnan mies. Eastwoodin intiaaniponchossa silmiään siristelevä, pikkusikareja pureskeleva ”Mr. Nobody” oli taas paljon viileämpi ja arvoituksellisempi hahmo. Erilaista oli myös elokuvien musiikki. John Waynen leffoissa oli etusijalla perinteinen Hollywood-tyyli, mutta ne poikivat yllättäen myös monia pophittejä. Osittain niistä vastasivat monet Waynen rinnalla ratsastaneet suosikkilaulajat kuten Ricky Nelson, Frankie Avalon ja Glen Campbell. Clint Eastwoodin länkkäreihin musiikin säveltänyt italialainen Ennio Morricone oli sen sijaan erikoisiin soittimiin, hypnoottisiin melodioihin ja maalaileviin orkestraatiohin mieltynyt tunnelmanluoja. Hittejä ei voitu silti välttää tässäkään tapauksessa, nousihan mm. Hyvät, pahat ja rumat –elokuvan tunnuskappale listaykköseksi. ***