Osa 66 (Läh. 2.9.2007) Pallosalama – Tom Jonesin tie Walesista Vegasiin (Toim. Juhani Kansi) 1960-luvun puolivälissä pinnalle ponnahtanut walesilaislaulaja Tom Jones (Thomas Jones Woodward, s. 1940) lienee kaikkien aikojen matkituin brittilaulaja. Suomessakin hänen jalanjälkiään yrittivät astella esikuvansa lailla mustiin samettipukuihin. Röyhelöpaitaan ja kissanrusettiin sonnustautuneet Eero Raittinen, Kirka, Tapani Kansa ja monet muut laulajat. He yrittivät parhaansa mukaan kopioida myös Walesin Tiikerin laulu- ja esiintymistyyliä. Mutta tulokset jäivät niin meillä kuin muuallakin valjuiksi – mikä ei ole lainkaan hämmästyttävää – sillä onhan aika mahdotonta jäljitellä miestä, jonka tyylissä on 10 prosenttia Jerry Lee Lewisin itsevarmuutta, 10 prosenttia Solomon Burken soulia, 10 prosenttia James Brownin koreografiaa, 10 prosenttia Tony Bennettin yökerhotyyliä, 10 prosenttia Frank Sinatran suureellisuutta ja 50 prosenttia seksiä. Osa 67 (Läh. 9.9.2007) Dino – yökerhojen kuningas. Tuttu ja tuntematon Dean Martin (toim. Heimo Holopainen) Dean Martinin nimi tuo epäilemättä monille mieleen lasvegasilaisen yökerhon lavalla huulta heittävän kaverin, joka polttelee samalla savuketta ja siemailee bourbonia. Laulunsa tämä komea amerikanitalialainen poimii repertuaaristaan, josta ei hittejä puutu, löytyyhän Dinon menestyslevyjen joukosta sellaisia suursuosikkeja kuin Sway, Memories Are Made Of This, That’s Amore, Volare ja Everybody Loves Somebody. Jotkut muistavat Dean Martinin myös valkokankaalta mm. Jerry Lewis- komedioista, Matt Helm –agenttiselokuvien sarjasta sekä ennenkaikkea hänen loistosuorituksestaan länkkäriklassikossa Rio Bravo. Mutta millainen mies löytyykään Dean Martinin rennon ja tyylikkään renttuimagon takaa…? Osa 68 (Läh. 16.9.2007) Kuolleet lehdet – Yves Montandin elämä ja teot (Toim. Anneli Vehkoo) Ranskaan jo pikkupoikana muuttanut italialaissyntyinen Yves Montand (oik. Ivo Livi, 1921-1991) on laulanut itsensä miljoonien ihailijoidensa sydämiin mm. sellaisilla chanson-klassikoilla kuin Kuolleet lehdet (Les feuilles mortes), Barbara, Picardyn ruusuja (Dansons la rose) ja Pariisin taivaan alla (Sous le ciel de Paris). Lisäksi Montand loi huikean uran valkokankaalla esiintymällä mm. Marilyn Monroen vastanäyttelijänä komediassa Lemmenloukku (Let’s Make Love, 1960) ja Barbra Streisandin kanssa elokuvassa Kerran kirkkaana päivänä (On A Clear Day You Can See Forever, 1970). Radikaaleista mielipiteistään tunnettu Montand muistetaan myös eräistä poliittisesti ja yhteiskunnallisesti kantaa ottaneista filmeistä kuten Costa-Gavrasin Z – hän elää (1969). Osa 69 (Läh. 23.9.2007) Tauno Palo – hurmuri ja herrasmies (Toim. Telle Virtanen) Näyttelijä Tauno Palo (1908-1982) muistetaan pitkästä ja loistokkaasta urastaan teattereissa sekä suomalaisen elokuvan suurimpana miestähtenä, mutta hän saavutti myös huomattavaa menestystä laulajana. Hänen ensimmäisiä menestyslevyjään olivat maineikkaan Dallapé-orkesterin kanssa 1930-luvun puolivälissä levytetyt jenkat Tuohinen sormus ja Hulivilipoika. Näitä seurasivat Palon vakiovastanäyttelijän Ansa Ikosen kanssa syntyneet elokuvasävelmät Potkut sain ja Nuoruuden sävel. Myöhempiä hittejä olivat 1948 levytetty hieno tango Laulava sydän sekä vahvasti pasifistinen Ruusu on punainen (1967). Vuonna 1972 Love Records julkaisi LP-levyn Kulkurin kannel, jolla vanha mestari tunnelmoi ikimuistoisella tavalla suomalaisten runoilijoiden teksteihin sävellettyjen laulujen parissa. Tauno Palo oli kiistatta Tauno Suuri myös laulajana – etenkin vahvoihin teksteihin perustuvien, koskettavien laulujen herkkävireisenä tulkkina. Osa 70 (Läh. 30.9.2007) Kuljen taas kotiinpäin. Tapani Kansa ja tulkitsijan taival (Toim. Kalevi Pollari) Tapani Kansa oli 12-vuotias , kun osallistui Karhulassa iskelmälaulukisaan. Viisi vuotta myöhemmin hän oli valmis opiskeltuaan laulua Kotkan musiikkiopistossa. Ensisingle Marianne ilmestyi syksyllä 1967. Seuraavana vuonna vuorossa oli jättihitti Delilah. Käännösiskelmän ja radion rinnakkaisohjelman Listan kultakaudella 60-luvun lopulla Tapani Kansa soi kuukaudesta toiseen: Päättyneet on päivät, Käymme yhdessä ain, Kuljen taas kotiinpäin, Ei itketä lauantaina. R-A-K-A-S taas oli alkuvuoden 1977 ykkönen. Veikko Nieminen,Tulkaa tytöt takaisin ja Tässä ja nyt ovat esimerkkejä Kansan omista sävellyksistä ja sanoituksista. Myös Sibelius-akatemiassa kouluttautunut laulaja on tulkinnut Merikantoa,Sarmantoa,Lauri Viitaa, Rautavaaraa, argentiinalaista tangoa, kiertänyt tanssilavoja, konsertoinut vakituiseen 80-luvulta eikä ole myöskään kaihtanut esittää mielipiteitä kulttuurista ja yhteiskunnasta. ***